maanantai 23. huhtikuuta 2012

Puikoilla juuri nyt

Kevät tekee tuloaan vauhdilla ja parvekekausi kolkuttelee ovella jo voimalla. Olin pitkään miettinyt mitä kivaa voisin tehdä parvekkeelle nyt, kun minulla vihdoin on taas sellainen. Löysin tällaisen langan:


Mietin pitkään mitä tästä oikein voisi tehdä. Tekniikka kiinnosti aluksi enemmän kuin itse lanka.



Pinnasta tulee tuollaista. Pampuloiden välistä siis neulotaan kaksi silmukkaa, sitten pampula ja taas neulotaan kaksi silmukkaa jne. Työ etenee todella sutjakkaasti. Lopputuloksesta tulee mukavan pehmeä ja paksu, kun pampulat menevät osittain toistensa päälle antaen kaksinkertaisen illuusion.




Valmiina tässä vaiheessa on ensimmäinen. Ajattelin tehdä näitä vielä lisää, jotta niitä riittää neljälle tuolille. Käytän niitä sitten parvekkeella tai keittiön tuoleilla. Tykkään kovasti. Väri: vanha roosa, lanka: Pompon ja puikot 2,5mm pyöröt.



Toinen projekti, joka on yhä tekeillä:


Lankana vanha tuttu Tinde, josta edelleen pidän kovasti. Väri ei tässä toistu ihan todellisena. Omalla koneellani se on liian sininen. Väri on todellisuudessa enemmän petrooli. Langassa on 50% villaa ja 50% tencelliä.




Tuollainen tunika tästä pitäisi joskus valmistua. Valmiina on noin puolet takakappaleesta. Tämän kanssa en pitä suurempaa kiirettä. Kunhan valmistuu talvikaudeksi 2012-2013. Tinde on niin lämmin lanka, että en edes kuvittele käyttäväni tätä ennen kuin ilmat kunnolla viilenevät. Projekti on mukavan haastava ja malli mielestäni kohtuullisen yksinkertainen. Kahdella erisuuntiin kääntyvällä palmikolla saa helposti näyttävän pinnan aikaan. Väri: petrooli, lanka: Tinde ja puikot Knit Pron 5,00mm Cubics 80cm kaapelilla.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Tunnustus


Tämmöisen tunnustuksen sain Elinalta. Kiitos paljon :) Etenkin kun hyvin harvakseltaan päivitän tätä.

Tunnustukseen kuuluvat seuraavat asiat:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

7 faktaa
1. Olen koukussa, käsitöiden lisäksi, mutteripannulla keitettyyn kahviin.
2. Työskentelen käsitöiden parissa.
3. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, asun Helsingissä. Minä, jonka ei koskaan pitänyt muuttaa tänne :D
4. Olen tähän mennessä asunut, lapsuusmaisemat mukaan lukien, seitsemällä paikkakunnalla.
5. Olen ehdottomasti syksyihminen. Elokuun ensimmäisenä herään eloon, pitkän kuuman kesän jälkeen.
6. Joogaan säännöllisen epäsäännöllisesti.
7. Valokuvaus on hyvin lähellä sydäntäni. Haaveilen laadukkaasta digijärkkäristä.

En lahjoita tätä tunnustusta eteenpäin, kun joudun näin kahdeksantena tunnustuksena tunnustamaan, että en juuri seuraa säännöllisesti mitään blogia. Pahoitteluni!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Muutosten jälkeen

Pitkästä aikaa jälleen kirjoittelemassa. Mennyt syksy oli elämässäni nopeiden ja erittäin isojen muutosten aikaa. Muutamassa hetkessä kaikki kääntyi ylösalaisin. Uusi työpaikka, uusi kaupunki, muutot (kyllä, monikossa) ja paljon uusia ihmisiä. Kaikessa tässä on ollut sulateltavaa, vaikka kyse on ollut pelkästään positiivisista muutoksista. Kaikesta tästä tapahtuneesta johtuen, minulla ei ole viime kuukausina ollut liikoja aikaa paneutua käsitöiden tekemiseen. Nyt arki alkaa olla taas hallinnassa ja käsityöinnostus palannut.

Tässä viimeisimpiä töitäni:


Uudet sukat, uudelle vuodelle Gjestalin Janne -langasta. Lankaa kului kokonaiset kerät (50g/kerä) ja vajaa puoli toisista. Värityksestä tuli hauska, kun tein sukista keskenään peilikuvat. Olen ennen tehnyt kärjen kavennukset tähtimallisena, nyt halusin kokeilla jotain muuta. Tykkään näissä sukissa käyttämästäni kavennustavasta enemmän kuin ns. perinteisestä.

Juuri nyt työnalla ovat säärystimet. Toisen sain jo valmiiksi ja sen kaverista on noin puolet tehtynä.



Malli on oma. Siinä on käytetty joustinneuletta ja helmineuletta. Lanka on Gjestalin Spire ja uskomatonta, mutta totta, lanka on vaaleanharmaata (!!). En taida omistaa ainuttakaan muuta harmaata vaatekappaletta. Uusi elämä, uudet tuulet :)

Seuraavat projektit on jo kohtuullisen pitkälle mietittyinä ajatuksissani. Pitäisi tehdä yhdet vauvantossut lähipiiriin keväällä syntyvälle lapselle. Itselleni ajattelin tehdä Spirestä jonkinlaisen liivin. Käytän ehkä Salomonin solmuja tai jotain vastaavaa. Spire toimii hyvin ilmavan keveissä neuleissa yms.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksy saa tulla

Pääsin kokeilemaan Novitan uutta Polku-sarjan lankaa. Polku on ihanan pehmeää ja hivenen pörröistä lankaa. Jo aiemmin olen haaveillut isosta pörröisestä kolmiohuivista. Päätin nyt vihdoin kokeilla onnistuisinko tekemään Salomonin solmuja. Virkkasin ison kolmiohuivin Novitan sivuilta löytämäni ohjetta mukaillen. Sivulta löytyi myös hyvin havainnollinen ohje kuinka Salomonin solmuja ylipäätään tehdään. Tekniikka oli helppo, ja kun tekniikkaan pääsi kiinni, työ eteni todella nopeasti.


Huivista tuli melkoisen iso, mutta harsomaisesta olemuksesta johtuen, se ei ole ollenkaan liian paksu. Huivi sopii oikein hyvin näin alkavaan syksyyn, kun lämmikettä jo tarvitsee, mutta ei vielä niin paljoa. Huivissa käytetyn langan värisävy on nimeltään Munakoiso.


Samasta langasta tein vielä uudet rannustimet. Ihastuin näihin viime talvena. Paljon aikaa tietokoneella viettävänä ranteet ovat välillä kovan rasituksen alla. Nämä lämmittävät ja suojaavat mukavasti vedolta, mutta eivät häiritse koneella työskentelyä. Malli on oma sovellus.


Näiden kaikkien tekemiseen meni lankaa yksi kokonainen kerä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kaksipuoleinen lapanen

Kotona käydessä innostuin kokeilemaan minulle uutta neulomistekniikkaa, kesähelteistä huolimatta. Tällä tekniikalla saa tehtyä kaksipuoleista jälkeä yksillä puikoilla. Aluksi olin vähän epäileväinen, mutta nyt kokeiltuani voin vaan todeta, että toimiihan se! Näin saa tehtyä samalla sekä ulkonäöltään erilaiset että tavallista paksummat ja lämpimämmät lapaset.


Tässä siis sama lapanen ensin toisin ja sitten toisin päin. Tekniikka vaatii vielä vähän harjoittelua, mutta tykkään silti näistä paljon. En löytänyt mistään valmista ohjetta tällaisille lapasille. Päätin kuitenkin yrittää omaa sovellustani. Tämä malli on kehitetty yhteistyössä äitini kanssa (äiti ohjeisti kiilapeukalon teon, jonka opettelin samalla!). Kokeilun pohjalta sanoisin, että ohjeeksi käy mikä tahansa hyväksi havaittu malli. Kaksipuoleisena voi tehdä erilaisia värikuvioita, mutta ei pintakuvioita. Värikuvioiden kokeilemisen päätin jättää tällä kertaa välistä! Kämmenen silmukat näyttävät olevan aina oikein kuten yllä olevassa kuvassa. Rannekkeessa on käytetty joustinneuletta (2o, 2n). Joustinta ei siis voi tehdä kaksipuoleisesti.


Kun joustinta on tehty halutun mittaisesti, lisätään työhön silmukoita. Ensimmäisen kokeilun tein tuplamäärällä silmukoita. Tupla siksi, koska työssä tehdään kaksi kämmenosaa yhdellä kertaa ja loogisesti ajateltuna kummassakin pitäisi olla niin paljon silmukoita kuin muutenkin olisi. Omaan käteeni se oli kuitenkin reippaasti liikaa. (Rannekkeessa 12s/puikko, kämmeneen lisäsin 24s/puikko). Päädyin 20s/puikko ja se oli minulle sopivasti. Puikon ensimmäisestä silmukasta tulee etupuolen väri ja toisesta takapuolen. Tekniikan juju on siinä, että tekee 1o, 1n neuletta koko ajan ja muistaa vain aina siirtää molemmat langat työn eteen/taakse sen mukaan kumman silmukan tekee ja pitää langat kokoajan samassa järjestyksessä.


Lankojen järjestys pysyy tällaisena riippumatta siitä ovatko ne edessä tai takana.

Kaventamista mietin pitkään, miten sen saa tehtyä. Siinä silmukoita pitää vähän siirrellä, jotta saa kaksi samanväristä vierekkäin. Ensin kaksi pinkkiä oikein yhteen ja kaksi valkoista nurin yhteen. Jatkoin näin kunnes minulla oli neljä silmukkaa/puikko. Siinä vaiheessa siirsin pinkit silmukat omalle puikolle ja valkoiset omalle. Päättelin kuten villasukan eli vedin valkoisen langan viimeisten kahdeksan valkoisen silmukan läpi ja päättelin huolellisesti. Sitten sama pinkeille silmukoille. Näin sain pääteltyä siististi.

Suurimmat vaikeudet koin peukalon kanssa. Osa silmukoista oli valmiina langalla, mutta ne, jotka piti poimia valmiista työstä osoittautuivat hyvin hankaliksi. Toisella yrityksellä onnistuin kohtuullisesti. Valkoisia silmukoita oli vaikea poimia, kun ei kunnolla nähnyt mistä niitä oli ottamassa.

Sitten tekemään seuraavaa. Erityisen tyytyväinen olen lapasten paksuuteen ja värivalintoihin. Uskoisin, että kerrosten väliin jäävä ilma, tekee lapasista entistä lämpimämmät. Työssä käytin Novitan Nallea.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Arkistojen aarteita IV - sisustuselementtejä

Tämä on tällä erää todennäköisesti viimeinen Arkistojen aarteita -katsaus. Myöhemmin mahdollisesti lisää, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tähän olen koonnut myös muutamia piirroksia yms, koska ne ovat myös suuri osa minua kaikkien virkkaamisten ja neulomisien ohella. Kouluajoilta olen säästänyt erilaisia töitä ison salkullisen. Niitä on välistä hauska katsella, kun aikaa on kulunut riittävästi ja töihin on saanut etäisyyttä. Toiset näyttävät edelleen hyviltä ja toisten kohdalla ihmettelen, mitä olen oikein ajatellut!


Virkkausintoni ei ole aina rajoittunut pelkkiin vaatteisiin tai koriste-esineisiin, vaan välillä on syntynyt hyvinkin kokeellisia viritelmiä. Tämä virkattutaulu koostuu kahdesta renkaaseen pingotetusta erillisestä työstä. Alimmainen on n. 50 cm halkaisijaltaan ja ylempi n. 40 cm. Kokonaisuudessaan työllä on kokoa 60x120 cm. Alemman työn ohje on otettu jostain virkkauslehdestä (tämäkin äitini arkistoista). Mallissa viehätti kokonaisuus, tummuuden ja vaaleuden vaihtelu. Mielestäni juuri tähän työhön tuo liukuvärjätty lanka sopi kuin nenä päähän. Ylemmässä isommat kappaleet ovat tehty mallin (alkuperää en enää muista, mahdollisesti poimin ohjeen netistä) mukaan ja pienemmät täytepalat tein oman mallin mukaan. Liukuvärjätty lanka sopi tähänkin mukavasti. Tummalta taustalta kumpikin erottuu hyvin.


Kouluaikana tuli piirrettyä enemmänkin sekä kotona että koulun puolesta. Tämä on yksi ehdottomia suosikkejani koulutöistä ja olen ajatellut kehystää sen vihdoin ja viimein. Tekniikkana tässä työssä lyijykynä ja grafiittikynä, koko A2, mallina ananaskirsikka.


Grafiikan kursseilla viihdyin muuten hyvin, mutta mitään en inhonnut niin paljoa kuin levyjen kaivertamista. Minulla on suhteellisen ylitaipuvat nivelet ja siksi kaivertaminen tuotti suurta tuskaa. Tässä kuitenkin yksi puupiirrostuotokseni. Työ on tehty kahdella laatalla ja kohdistus, no, melkein kohdillaan.


Metalligrafiikka oli paljon lähempänä minua. Siitä sain tällaisen kokeilun aikaan. Kuparilevyä syövytettiin ja sitten vedostettiin paperille. Hankalinta tässä oli pienten elemettien hallinta ja korjaamisen mahdottomuus. Kaikki piti suunnilleen kerralla mennä kuten tahtoi.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Arkistojen aarteita III - erilaisia lämmittimiä

Tällä kerralla kaivelin vähän käytännöllisempiä ja uudempia löytöjä arkistojen kätköistä. Mennyt vuosi on ollut kohtuullisen tuotteliasta ja ainakin kokeiluhenkistä aikaa.


Viime syksynä halusin tehdä itselleni jotain uutta virkkaamalla, silloin syntyi tämä ruskanvärinen kolmiohuivi. Huivi on tehty Novitan Tico tico -langasta ja palojen malli on otettu vanhasta (1990-luvun lehti, en muista tarkemmin) Novita-lehdestä. Malli ei ollut alunperin tarkoitettu huiviksi, mutta mielestäni se toimii tässä tarkoituksessa oikein hyvin. Tico tico -langasta on tullut uusi suosikkini sen hauskan värivalikoiman johdosta.


Nämä menneenä talvena toteutetut rannustimet ovat ihan ykkössuosikkejani viimeaikojen kokeilujen joukossa. Vasemmanpuoleinen on tehty Novitan Florica -langasta ja oikealla oleva Novitan Tico ticosta. Malli on omaa tuotantoa. Nämä lämmittävät mukavasti ranteita ja pysyvät hyvin paikoillaan. Etenkin Floricasta tehdyt ovat erittäin lämpöiset, koska lanka on 100% villaa.


Bad hair day? Virkkasin tämän räiskyvän pipon Facebookin Vähemmän, hitaammin -ryhmän ohjeen mukaan. Yksinkertainen ja helppo ohje. Paksulla langalla ja isolla koukulla tämän toteutti hetkessä. 


Tämä pipo on viimeisin projektini. Halusin "vähän" haastetta elämään. En ole vuosiin tehnyt mitään tällaista. Nyt piti kokeilla, kun löysin yhdestä blogista hauskan mallin. Ohjetta on muokattu itselle paremmin sopivaksi. Lankana Novitan 7 veljestä. Palmikot eivät itsessään ole mitenkään vaikeita tehdä. Haasteellisuutta tuli enemmän siinä, kun tässä on palmikkoa palmikon jälkeenkin ja etenkin nuo kapeat, kahdella silmukalla tehdyt pienet palmikot. Haasteesta selvisin ja lopputulos on mielestäni ok. Tätä mallia voisi soveltaa vielä lisää, jotta se sopisi entistä paremmin omaan päähän.