Syksy saa tulla

Pääsin kokeilemaan Novitan uutta Polku-sarjan lankaa. Polku on ihanan pehmeää ja hivenen pörröistä lankaa. Jo aiemmin olen haaveillut isosta pörröisestä kolmiohuivista. Päätin nyt vihdoin kokeilla onnistuisinko tekemään Salomonin solmuja. Virkkasin ison kolmiohuivin Novitan sivuilta löytämäni ohjetta mukaillen. Sivulta löytyi myös hyvin havainnollinen ohje kuinka Salomonin solmuja ylipäätään tehdään. Tekniikka oli helppo, ja kun tekniikkaan pääsi kiinni, työ eteni todella nopeasti.

Huivista tuli melkoisen iso, mutta harsomaisesta olemuksesta johtuen, se ei ole ollenkaan liian paksu. Huivi sopii oikein hyvin näin alkavaan syksyyn, kun lämmikettä jo tarvitsee, mutta ei vielä niin paljoa. Huivissa käytetyn langan värisävy on nimeltään Munakoiso.

Samasta langasta tein vielä uudet rannustimet. Ihastuin näihin viime talvena. Paljon aikaa tietokoneella viettävänä ranteet ovat välillä kovan rasituksen alla. Nämä lämmittävät ja suojaavat mukavasti vedolta, mutta eivät häiritse koneella työskentelyä. Malli on oma sovellus.

Näiden kaikkien tekemiseen meni lankaa yksi kokonainen kerä.

Kaksipuoleinen lapanen

Kotona käydessä innostuin kokeilemaan minulle uutta neulomistekniikkaa, kesähelteistä huolimatta. Tällä tekniikalla saa tehtyä kaksipuoleista jälkeä yksillä puikoilla. Aluksi olin vähän epäileväinen, mutta nyt kokeiltuani voin vaan todeta, että toimiihan se! Näin saa tehtyä samalla sekä ulkonäöltään erilaiset että tavallista paksummat ja lämpimämmät lapaset.

Tässä siis sama lapanen ensin toisin ja sitten toisin päin. Tekniikka vaatii vielä vähän harjoittelua, mutta tykkään silti näistä paljon. En löytänyt mistään valmista ohjetta tällaisille lapasille. Päätin kuitenkin yrittää omaa sovellustani. Tämä malli on kehitetty yhteistyössä äitini kanssa (äiti ohjeisti kiilapeukalon teon, jonka opettelin samalla!). Kokeilun pohjalta sanoisin, että ohjeeksi käy mikä tahansa hyväksi havaittu malli. Kaksipuoleisena voi tehdä erilaisia värikuvioita, mutta ei pintakuvioita. Värikuvioiden kokeilemisen päätin jättää tällä kertaa välistä! Kämmenen silmukat näyttävät olevan aina oikein kuten yllä olevassa kuvassa. Rannekkeessa on käytetty joustinneuletta (2o, 2n). Joustinta ei siis voi tehdä kaksipuoleisesti.

Kun joustinta on tehty halutun mittaisesti, lisätään työhön silmukoita. Ensimmäisen kokeilun tein tuplamäärällä silmukoita. Tupla siksi, koska työssä tehdään kaksi kämmenosaa yhdellä kertaa ja loogisesti ajateltuna kummassakin pitäisi olla niin paljon silmukoita kuin muutenkin olisi. Omaan käteeni se oli kuitenkin reippaasti liikaa. (Rannekkeessa 12s/puikko, kämmeneen lisäsin 24s/puikko). Päädyin 20s/puikko ja se oli minulle sopivasti. Puikon ensimmäisestä silmukasta tulee etupuolen väri ja toisesta takapuolen. Tekniikan juju on siinä, että tekee 1o, 1n neuletta koko ajan ja muistaa vain aina siirtää molemmat langat työn eteen/taakse sen mukaan kumman silmukan tekee ja pitää langat kokoajan samassa järjestyksessä.

Lankojen järjestys pysyy tällaisena riippumatta siitä ovatko ne edessä tai takana.

Kaventamista mietin pitkään, miten sen saa tehtyä. Siinä silmukoita pitää vähän siirrellä, jotta saa kaksi samanväristä vierekkäin. Ensin kaksi pinkkiä oikein yhteen ja kaksi valkoista nurin yhteen. Jatkoin näin kunnes minulla oli neljä silmukkaa/puikko. Siinä vaiheessa siirsin pinkit silmukat omalle puikolle ja valkoiset omalle. Päättelin kuten villasukan eli vedin valkoisen langan viimeisten kahdeksan valkoisen silmukan läpi ja päättelin huolellisesti. Sitten sama pinkeille silmukoille. Näin sain pääteltyä siististi.

Suurimmat vaikeudet koin peukalon kanssa. Osa silmukoista oli valmiina langalla, mutta ne, jotka piti poimia valmiista työstä osoittautuivat hyvin hankaliksi. Toisella yrityksellä onnistuin kohtuullisesti. Valkoisia silmukoita oli vaikea poimia, kun ei kunnolla nähnyt mistä niitä oli ottamassa.

Sitten tekemään seuraavaa. Erityisen tyytyväinen olen lapasten paksuuteen ja värivalintoihin. Uskoisin, että kerrosten väliin jäävä ilma, tekee lapasista entistä lämpimämmät. Työssä käytin Novitan Nallea.

Arkistojen aarteita IV - sisustuselementtejä

Tämä on tällä erää todennäköisesti viimeinen Arkistojen aarteita -katsaus. Myöhemmin mahdollisesti lisää, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tähän olen koonnut myös muutamia piirroksia yms, koska ne ovat myös suuri osa minua kaikkien virkkaamisten ja neulomisien ohella. Kouluajoilta olen säästänyt erilaisia töitä ison salkullisen. Niitä on välistä hauska katsella, kun aikaa on kulunut riittävästi ja töihin on saanut etäisyyttä. Toiset näyttävät edelleen hyviltä ja toisten kohdalla ihmettelen, mitä olen oikein ajatellut!

Virkkausintoni ei ole aina rajoittunut pelkkiin vaatteisiin tai koriste-esineisiin, vaan välillä on syntynyt hyvinkin kokeellisia viritelmiä. Tämä virkattutaulu koostuu kahdesta renkaaseen pingotetusta erillisestä työstä. Alimmainen on n. 50 cm halkaisijaltaan ja ylempi n. 40 cm. Kokonaisuudessaan työllä on kokoa 60x120 cm. Alemman työn ohje on otettu jostain virkkauslehdestä (tämäkin äitini arkistoista). Mallissa viehätti kokonaisuus, tummuuden ja vaaleuden vaihtelu. Mielestäni juuri tähän työhön tuo liukuvärjätty lanka sopi kuin nenä päähän. Ylemmässä isommat kappaleet ovat tehty mallin (alkuperää en enää muista, mahdollisesti poimin ohjeen netistä) mukaan ja pienemmät täytepalat tein oman mallin mukaan. Liukuvärjätty lanka sopi tähänkin mukavasti. Tummalta taustalta kumpikin erottuu hyvin.

Kouluaikana tuli piirrettyä enemmänkin sekä kotona että koulun puolesta. Tämä on yksi ehdottomia suosikkejani koulutöistä ja olen ajatellut kehystää sen vihdoin ja viimein. Tekniikkana tässä työssä lyijykynä ja grafiittikynä, koko A2, mallina ananaskirsikka.

Grafiikan kursseilla viihdyin muuten hyvin, mutta mitään en inhonnut niin paljoa kuin levyjen kaivertamista. Minulla on suhteellisen ylitaipuvat nivelet ja siksi kaivertaminen tuotti suurta tuskaa. Tässä kuitenkin yksi puupiirrostuotokseni. Työ on tehty kahdella laatalla ja kohdistus, no, melkein kohdillaan.

Metalligrafiikka oli paljon lähempänä minua. Siitä sain tällaisen kokeilun aikaan. Kuparilevyä syövytettiin ja sitten vedostettiin paperille. Hankalinta tässä oli pienten elemettien hallinta ja korjaamisen mahdottomuus. Kaikki piti suunnilleen kerralla mennä kuten tahtoi.

Arkistojen aarteita III - erilaisia lämmittimiä

Tällä kerralla kaivelin vähän käytännöllisempiä ja uudempia löytöjä arkistojen kätköistä. Mennyt vuosi on ollut kohtuullisen tuotteliasta ja ainakin kokeiluhenkistä aikaa.

Viime syksynä halusin tehdä itselleni jotain uutta virkkaamalla, silloin syntyi tämä ruskanvärinen kolmiohuivi. Huivi on tehty Novitan Tico tico -langasta ja palojen malli on otettu vanhasta (1990-luvun lehti, en muista tarkemmin) Novita-lehdestä. Malli ei ollut alunperin tarkoitettu huiviksi, mutta mielestäni se toimii tässä tarkoituksessa oikein hyvin. Tico tico -langasta on tullut uusi suosikkini sen hauskan värivalikoiman johdosta.

Nämä menneenä talvena toteutetut rannustimet ovat ihan ykkössuosikkejani viimeaikojen kokeilujen joukossa. Vasemmanpuoleinen on tehty Novitan Florica -langasta ja oikealla oleva Novitan Tico ticosta. Malli on omaa tuotantoa. Nämä lämmittävät mukavasti ranteita ja pysyvät hyvin paikoillaan. Etenkin Floricasta tehdyt ovat erittäin lämpöiset, koska lanka on 100% villaa.

Bad hair day? Virkkasin tämän räiskyvän pipon Facebookin Vähemmän, hitaammin -ryhmän ohjeen mukaan. Yksinkertainen ja helppo ohje. Paksulla langalla ja isolla koukulla tämän toteutti hetkessä. 

Tämä pipo on viimeisin projektini. Halusin "vähän" haastetta elämään. En ole vuosiin tehnyt mitään tällaista. Nyt piti kokeilla, kun löysin yhdestä blogista hauskan mallin. Ohjetta on muokattu itselle paremmin sopivaksi. Lankana Novitan 7 veljestä. Palmikot eivät itsessään ole mitenkään vaikeita tehdä. Haasteellisuutta tuli enemmän siinä, kun tässä on palmikkoa palmikon jälkeenkin ja etenkin nuo kapeat, kahdella silmukalla tehdyt pienet palmikot. Haasteesta selvisin ja lopputulos on mielestäni ok. Tätä mallia voisi soveltaa vielä lisää, jotta se sopisi entistä paremmin omaan päähän.

Arkistojen aarteita part II - joulukoristeet

Näin sateisen harmaana päivänä, tuntuu ihan luontevalta kaivaa arkistoista menneiden vuosien joulurompetta. Mukaan mahtuu niin virkkausta, piirtämistä kuin oljesta tehtyjä koristeita. Osa on tehty valmiin ohjeen mukaan, mutta pääasiassa nämä ovat omia mallejani.

Pyrin tekemään jouluisin joulukortit itse. Aina se ei onnistu, kun aika ei riitä, ja kyllä, olen joskus lähettänyt jopa älyttömän hienoja Tiimari-kortteja. Joulukoristeissa olen myös samoilla linjoille, teen ennemmin itse kuin ostan kaupasta. Silloin saan juuri sellaista kuin haluan ja ei tule muita samanlaisia vastaan. Tällähetkellä joulukoristevarastoni ovat aika hyvässä mallissa. Aina toki voi jotain uutta tehdä, jos hyvä idea sattuu kohdalle. Tälle vuotta suunnitelmissa on ainakin joulukalenterin tekeminen. Siihen on jo pari ideaa olemassa, mutta en ole osannut päättää kumman toteutan.

Joulukortit vm. 2009. Kuvat ovat maalattu vesiväreillä, siirretty koneelle ja tulostettu paperille sekä liimattu vielä kartongille. Yksinkertainen tapa saada ihan hauskoja ja omannäköisiä kortteja.

Joulukortit vm. 2010. Näihin meni huomattavasti enemmän aikaa. Kortit ovat piirretty vahaliiduilla kartongille. Näitä tehdessä löysin pitkän tauon jälkeen uuden innon piirtämiseen. Välillä on kiva tehdä jotain, missä näkyy kunnolla kädenjälki.

Jouluksi 2009 tein tällaiset ikkunakoristeet (voi toki ripustaa myös joulukuuseen tai mihin vain). Piparkakut ovat tehty suolataikinasta ja maalattu peiteväreillä. Sillon en saanut aikaiseksi lakata näitä, mutta sen voisi tehdä niin säilyy värit paremmin. Ripustukseen käytin paperinarua. Suolataikinaa olen tehnyt ensimmäistä kertaa joskus ala-asteella askartelukerhossa. Taikina tuoksu toi paljon muistoja mieleen. Erittäin kätevää ainetta.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Virkkasin tällaiset lumihiutaleet ikkunaan myöskin syksyllä 2009. Osa malleista on otettu netistä löytämistäni ohjeista ja osa on kokonaan omia malleja. Kuten jokainen lumihiutale on erilainen, niin taitavat olla nämäkin.

Viime joulunalla eräänä yönä en saanut unta ja mielessäni alkoi syystä tai toisesta pyöriä idea itsetehdystä lumiukosta. Eipä siinä sitten aamulla muu auttanut kuin ottaa lanka ja virkkuukoukku käteen ja alkaa tekemään. Lumiukon vartalo on virkattu yhdestä yhtenäisestä kappaleesta käsiä lukuunottamatta. Virkatessa täytin samalla lumiukkoa vanulla. Hatun kanssa lumiukolla on korkeutta n. 24 cm.

Tätä ideaa pyörittelin pitkään päässäni. Olin aika kauan haaveillut jonkinmoisista karkkikeppikoristeista ja sitten vihdoin ja viimein keksin miten sen toteutan. Eniten käytin aikaa kepin kaaren suunnitteluun. Ongelmana oli miten sen saa taipumaan tarpeeksi jyrkästi, mutta kuitenkin riittävän kaarevasti. Keksimäni ratkaisu toimii hyvin. Nämä ovat kokonaan omia malleja ja toteutettu ns. yhtenä kappaleena ilman näkyviä saumoja. Kepit ovat täytetty, lumiukon tapaan, vanulla työtä virkatessa.

 

Tästä oikeastaan lähti pitkään kadoksissa ollut käsityöintoni syksyllä 2009. Haeskelin pitkään netistä olkitähden mallia ja löysin vihdoin sellaisen eräästä blogista. Blogin kirjoittaja ystävällisesti jakoi meille lukijoille tämän ohjeen. Tein näitä useampaa kokoa ja ripustin ikkunaan. Pienimmät olivat halkaisijaltaan n. 10 cm, eli niitä voisi ihan hyvin halutessaan ripustaa joulukuuseenkin.

Himmeli on kuulunut jouluihini yhtä olennaisena osana kuin joulukinkku tms. Tämä yksilö matkasi ystävälleni tuomaan joulumieltä. (Pahoittelen taustalla näkyvää tavarapaljoutta!) Tänä vuonna pitäisi rakentaa uusi himmeli itselleni. Vanha on muuten kunnossa, mutta siitä näkyy, että se oli ensimmäinen itsetekemäni yksilö. Mallista en ole vielä varma. Ehkä tällainen perus tai sitten jotain ihan muuta.

Arkistojen aarteita part I

Tässäpä tulee näitä lupaamiani arkistojen aarteita. Teininä tein itselleni melko paljon vaatteita, vähän kaikilla mahdollisilla tekniikoilla. Neuloin muutaman villapaidan, virkkasin myös paitoja ja liivin (näistä kaikista ei ole olemassa kuvamateriaalia - onneksi!) sekä joitain paitoja ja hameita surauttelin ompelukoneella.

Tässä haasteellisin projekti, jonka sain aikaiseksi lukiolaisena. Tämä menee edelleen haasteellisuudessaan, kaikkien tekemieni käsitöiden joukossa, aika kärkeen:

Malli on otettu Novita-lehdestä ja vuosi on ollut suunnilleen 1995. Siihen aikaan oli uusinta uutta tuollainen kaksivärinen lanka (valkoiseen yhdistetty ruskea tai harmaa). Jos lähtisin nyt tekemään tätä, vaihtaisin värit täysin. Siihen aikaan en vielä uskaltanut lähteä sooloilemaan yhtä helposti kuin nykyään. Silloin tosin nämä villapaidassa käytetyt värit olivat muotia ja se selittänee osaltaan, miksi niihin päädyin.

Ystäväni sai ensimmäisen lapsensa muutama viikko sitten. Uudelle, pienelle ihmiselle lähti tällaiset tossut:

Näiden ohje on kulkeutunut minulle parin blogin kautta. Ohjetta on vähän sovellettu. Alkuperäisessä ohjeessa tossujen päälle piti tulla kukat ja värimaailma oli tuskastuttavan hempeä. Päädyin yksinkertaistamaan koristelua ja valitsemaan iloiset, suht neutraalit, värit, kun en tiennyt lapsen sukupuolta etukäteen. Ystäväni lapsi on kuin onkin poika ja tässä vaiheessa tossut ovat vielä käyttäjälleen hivenen liian isot. Toivottavasti tossut ovat syksyllä/talvella sopivaa kokoa, kun niille ilmojen puolesta on todennäköisesti enemmän tarvetta.

Aiemmin talvella päädyin neulomaan sukat, reilun 20 vuoden tauon jälkeen.

Ohje on sovellettu perussukkaohjeesta omaan jalkaan sopivaksi. Vasemmalla ensimmäinen versio sukista. Käytin Novitan Alpaca -lankaa, joka on ihanan lämmintä ja pehmeää. Reilun kuukauden käytön jälkeen huomasin surukseni, että Alpaca ei ollut kovin kestävää tässä tarkoituksessa. Toisen sukan pohjaan ilmestyi ammottava reikä. Leikkasin terät pois ja tein uudet 7 veljestä -langasta. Lanka on hyvin samanväristä kuin Alpaca ja värieroa ei pahemmin edes huomaa, vaikka tuossa oikealla olevassa kuvassa ero on selkeä. Uskon näiden kestävän käyttöä vähän paremmin.

Tervehdys!

Elämäni ensimmäisen varsinaisen blogin ensimmäinen teksti. 
Tervetuloa mukaan!

Tänne tulen kirjoittamaan erilaisista käsityöprojekteistani. Virkkaamisesta innostuin jo lapsena, kun mummuni opetti taidon minulle jo alle kouluikäisenä. Teininä neuloin ja virkkasin paljon, mutta sitten jossain välissä harrastukset jäivät vuosiksi. Parisen vuotta sitten innostuin uudelleen käsitöistä ja siitä saakka se on jälleen ollut menoa. Suosikkini on edelleen virkkaus, vaikka neulominen on kirinyt kovasti eroa kiinni. Välillä myös piirrän ja askartelen esim. oljen kanssa.

Tykkään tehdä käytännöllisiä, vaikkakin aina sovellettuja, juttuja. Olen pahasti huivi- ja villasukka-riippuvainen, oli sitten kesä tai talvi. Uutena aluevaltauksena tein ennen joulua myös erilaisia joulukoristeita. Lisäilen kuvia näistä myöhemmin.

Juuri nyt vaiheessa:

Tähän tarvitaan vielä yksi kierros niin sitten alkaa kokoa olemaan riittävästi. Malli on otettu jostain 70-luvun (?) virkkauskirjasta, jonka löysin äitini arkistoista. Malli on alunperin tarkoitettu esim. sängynpeitoksi, mutta mikäpä sitä estää huivina käyttämästä. Taitan huivin pitkittäin noin keskeltä, jolloin siitä muodostuu kolmiohuivi. Tällä tavalla käytettynä huivi on riitävän "paksu" ja suojaa viileämmilläkin ilmoilla.